Hyvää päivää kaikille!

Oloa eläkkeellä on nyt mennyt melkein kuukausi. Yhtään kertaa en ole ehtinyt käydä moikkailemassa entisiä työkavereita. Kummallisen paljon on riittänyt kaikenlaista tekemistä.
Olen ollut maalla, käynyt tervehtimässä sukulaisia, tavannut kavereita, käynyt konsertissa.
 Olen käynyt kuntosalilla, lenkillä, vesijuoksemassa Kumpulassa. Ja sen sellaista.
Tein myös ison hankinnan ja ostin auton. 

Nyt tietenkin nautin myös näistä ihanista kesäpäivistä. 

Vuorokausirytmi on muuttunut . Saatan herätä aamuyöllä viiden aikaan, tai jopa aikaisemmin. Hesarikin on silloin jo tullut, joten syön varhaisen aamiaisen ja luen lehteä . Vähän ajan kuluttua alkaa taas nukuttaa ja nukun n yhdeksään. Ajattelin, etten ota stressiä siitä, ettei unta riitä joka yö aamuun asti. 
Sitten kun herään toisen kerran, juon kahvia ja istun parvekkeella nuuhkimassa kesää.
Sveitsissä asuva ystäväni on sitä mieltä, että koska täällä on valoisaa yölläkin näin kesällä, se aiheuttaa univaikeuksia. Ainakin tässä iässä.
Se voi olla. Katsotaan ,miten käy syksyllä.

Nautin myös kovasti täällä Käpylässä olemisesta. Sen jälkeen , kun olin käynyt Kumpulassa vesijuoksemassa , ajelin vielä ympäriinsä täällä ja kävin kirjastossa. Oli sellainen Käpyläfiilis että! Kävelen tietysti useimmiten.
 Lainasin kirjastosta Kristina Carlsonin kirjan William N. päiväkirja. Kristina C on  ainakin ennen asunut Käpylässä Sampsantiellä.
Toinen kirjavalinta Riikka Ala-Harjan Maihinnousu.
Kesäpokkarina luin Leena Lehtolaisen Henkivartijan ja aloitin sen jatko-osaa Oikeuden jalopeura. En erityisemmin pidä Lehtolaisen vähän ylimalkaisesta kirjoitustyylistä, mutta juoni vetää kuitenkin. 
Vaikka päätin, etten osta kirjoja ennenkuin pursuava kirjahylly on siivottu entisistä, ostin kuitenkin Haruki Murakamin Norwegian Wood. Se on hyvä.
Lukemiseen jää siis aikaa.

Työpaikkalounaiden loppuminen on kyllä kulttuurishokki. Olen erittäin laiska tekemään itselleni ruokaa. Siinä suhteessa on pakko terästäytyä. Erilaisia ruokaohjeitahan riittää. 

Nyt on parveke siivottu ja voin tilata sinne punaisen lötkötuolin, johon sain vähän pesämunaa työkavereilta. www.rum21.se

Työelämän uutiset kyllä luen, mutta ne tuntuvat jo jotenkin vierailta. 

Kesämieltä :)





 

Tässä muutamia kuvia vielä juhlista.

Viimeinen ja ensimmäinen

Tässä viimeisen työpäivän aamuna seison ratikkapysäkillä. Aurinko paistaa, kuten näkyy. Silmiäkin pitää siristellä.

Viimeisenä työaamuna pyysin , että pysäkillä seissyt rouva ottaa minusta kuvan. Näin kiva siitä tuli. Siis siinä mielessä, että kesäaamun valo näkyy kauniisti ja ratikallahan töihin menin aika usein. Viimeisenä aamuna oli jotain häirioitä Hakaniemen pysäkkityömaalla, eivätkä ratikat kulkeneet ihan normaalisti. Mutta lopulta pääsin töihin. Pieni jännitys siinä matkaa tehdessä sitten hävisi.
 Työpaikalla minua jo odotettiin. Juhlat saattoivat alkaa. "Sä kasvoit neito kaunoinen" kajauttivat lähimmät työkaverit. Olin aivan ihastuksissani, onnellinen. Eikä itkettänyt, kumma kyllä. Seurasi pieniä, kauniita puheita, ihania lahjoja, halauksia ja lämmintä tunnelmaa. Sain itsekin sanotuksi muutaman sanan. Skoolattiin kuohuviinillä, juotiin kahvia ja syötiin voileipäkakkua.
Otettiin valokuvia, joista osan liitän tänne blogiin. Kyllä se vielä onnistuu.
 Kuvista näkyy, että olen aika vakavana. Joissain kuvissa irtoaa hymykin. Sääli, etteivät ne kaikki kuulemani kauniit sanat ole kuultavina. Aamutilaisuuden jälkeen tein vielä hetken töitä. Sitten suljin tietokoneeni. Se siitä sitten. Kävin lounaalla Liisan kanssa läheisessä Aito-ravintolassa, jossa niin usein söimme. Paransimme maailmaa ja sovimme, että pidämme yhteyttä. Se varmasti toteutuu.

Alkuiltapäivästä tulivat sitten poikani, sisko ja hänen tyttärensä ja minun poikaystäväni:). Tytär ja vävypoikani eivät päässeet, koska olivat lähteneet Tukholman maratonille perjantaiaamuna. Sain niin kauniita kukkia! Taas otettiin valokuvia. Myöhemmin iltapäivällä tulivat mm entiset työkaverini "Ladyt". Suurin osa heistä jo eläkkeellä. Leppoisa tunnelma jatkui. Muisteltiin menneitä. Kyllä pankkityö on vuosien varrella muuttunut paljon.
 Sitten olikin jo aika lähteä. Keräsin kukat, kynttilänjalat, lahjakortit, Vuittonin villasukat ja siskontytön fläppitaululle tekemät kivat piirustukset. Kävin vielä moikkailemassa ja halailemassa ihmisiä. Oli ihan epätodellinen olo.
 Kotiin vaatteita vaihtamaan ja sitten auton nokka mökkiä kohti. Vasta illalla, kun istuin mökin terassilla saunan jälkeen , tuli itku. Ihan kauhean haikea olo. Sellainen kummallinen tyhjyys. Vaikka kaikki oli hyvin. Olin saanut olla prinsessana päivän. Olin saanut kuulla, kuinka kiva työkaveri olin ollut. En ikävöi pankkityötä sinällään. Mutta yksi aikakausi on elämässäni ohi. Se tekee surulliseksi. Mitä seuraavaksi? Ei kai minusta tule näköalatonta?
 Tänään oli ensimmäinen eläkepäivä. Se kului Helsingin keskustassa. Minulla oli näkökenttätarkastus ja silmänpaineen mittaus , joka tarkoitti sitä,että neljän tunnin välein piti mennä lääkäriasemalle. Heti kahdeksalta aamulla oli ensimmänen. Sen jälkeen menin Kauppatorille kahville. Ja mikä sattuma: viereisessä pöydässä istui pankkilaisia. Yksi vanhempi, jonka tunsin ja muut nuoria, juuri pankissa aloittaneita. Sen jälkeen tässä mahtavassa kesäsäässä kävelin Kaivopuiston rantaan ja sieltä keskustaan ja nautin kaupungista! Lounaalla käytiin siskon kanssa Piritassa.
 Kiva päivä oli tämä. Pienen pieni haikeus pulpahtaa välillä mieleen. Pääosin on kuitenkin helpottunut , iloinen olo. Huh. Tulipa kirjoitettua pitkästi. Jatkan kyllä tätä kirjoittamista ja kerron , miten elämä sujuu ja mitä mielessä liikkuu.