maanantai 3. kesäkuuta 2013

Viimeinen ja ensimmäinen



Tässä viimeisen työpäivän aamuna seison ratikkapysäkillä. Aurinko paistaa, kuten näkyy. Silmiäkin pitää siristellä.

Viimeisenä työaamuna pyysin , että pysäkillä seissyt rouva ottaa minusta kuvan. Näin kiva siitä tuli. Siis siinä mielessä, että kesäaamun valo näkyy kauniisti ja ratikallahan töihin menin aika usein. Viimeisenä aamuna oli jotain häirioitä Hakaniemen pysäkkityömaalla, eivätkä ratikat kulkeneet ihan normaalisti. Mutta lopulta pääsin töihin. Pieni jännitys siinä matkaa tehdessä sitten hävisi.
 Työpaikalla minua jo odotettiin. Juhlat saattoivat alkaa. "Sä kasvoit neito kaunoinen" kajauttivat lähimmät työkaverit. Olin aivan ihastuksissani, onnellinen. Eikä itkettänyt, kumma kyllä. Seurasi pieniä, kauniita puheita, ihania lahjoja, halauksia ja lämmintä tunnelmaa. Sain itsekin sanotuksi muutaman sanan. Skoolattiin kuohuviinillä, juotiin kahvia ja syötiin voileipäkakkua.
Otettiin valokuvia, joista osan liitän tänne blogiin. Kyllä se vielä onnistuu.
 Kuvista näkyy, että olen aika vakavana. Joissain kuvissa irtoaa hymykin. Sääli, etteivät ne kaikki kuulemani kauniit sanat ole kuultavina. Aamutilaisuuden jälkeen tein vielä hetken töitä. Sitten suljin tietokoneeni. Se siitä sitten. Kävin lounaalla Liisan kanssa läheisessä Aito-ravintolassa, jossa niin usein söimme. Paransimme maailmaa ja sovimme, että pidämme yhteyttä. Se varmasti toteutuu.

Alkuiltapäivästä tulivat sitten poikani, sisko ja hänen tyttärensä ja minun poikaystäväni:). Tytär ja vävypoikani eivät päässeet, koska olivat lähteneet Tukholman maratonille perjantaiaamuna. Sain niin kauniita kukkia! Taas otettiin valokuvia. Myöhemmin iltapäivällä tulivat mm entiset työkaverini "Ladyt". Suurin osa heistä jo eläkkeellä. Leppoisa tunnelma jatkui. Muisteltiin menneitä. Kyllä pankkityö on vuosien varrella muuttunut paljon.
 Sitten olikin jo aika lähteä. Keräsin kukat, kynttilänjalat, lahjakortit, Vuittonin villasukat ja siskontytön fläppitaululle tekemät kivat piirustukset. Kävin vielä moikkailemassa ja halailemassa ihmisiä. Oli ihan epätodellinen olo.
 Kotiin vaatteita vaihtamaan ja sitten auton nokka mökkiä kohti. Vasta illalla, kun istuin mökin terassilla saunan jälkeen , tuli itku. Ihan kauhean haikea olo. Sellainen kummallinen tyhjyys. Vaikka kaikki oli hyvin. Olin saanut olla prinsessana päivän. Olin saanut kuulla, kuinka kiva työkaveri olin ollut. En ikävöi pankkityötä sinällään. Mutta yksi aikakausi on elämässäni ohi. Se tekee surulliseksi. Mitä seuraavaksi? Ei kai minusta tule näköalatonta?
 Tänään oli ensimmäinen eläkepäivä. Se kului Helsingin keskustassa. Minulla oli näkökenttätarkastus ja silmänpaineen mittaus , joka tarkoitti sitä,että neljän tunnin välein piti mennä lääkäriasemalle. Heti kahdeksalta aamulla oli ensimmänen. Sen jälkeen menin Kauppatorille kahville. Ja mikä sattuma: viereisessä pöydässä istui pankkilaisia. Yksi vanhempi, jonka tunsin ja muut nuoria, juuri pankissa aloittaneita. Sen jälkeen tässä mahtavassa kesäsäässä kävelin Kaivopuiston rantaan ja sieltä keskustaan ja nautin kaupungista! Lounaalla käytiin siskon kanssa Piritassa.
 Kiva päivä oli tämä. Pienen pieni haikeus pulpahtaa välillä mieleen. Pääosin on kuitenkin helpottunut , iloinen olo. Huh. Tulipa kirjoitettua pitkästi. Jatkan kyllä tätä kirjoittamista ja kerron , miten elämä sujuu ja mitä mielessä liikkuu.

6 kommenttia:

  1. Minunkin tuli itku, kun luin haikeudesta mökillä saunan jälkeen..
    Aivan huikeita, ihania eläkepäiviä toivottelen sinne!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Voi äiti rakas! ♡♥♡ Niin se tuli itku täälläkin tätä lukiessa vaikka tämä sama oltiinkin jo juteltu läpi.
    Pus!!! ♡

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus! Mä leikin sen verran karskia kaveria etten itkenyt, mutta tunteikasta luettavaa tämä oli. :) Mukavia liikunnan ja ilon täyteisiä eläkepäiviä.

    t: juokseva personal trainer

    VastaaPoista
  5. Onnea eläkepäiviin! Minullekin tuli ihan kyynel silmään tekstistä,ruudun toiselta puolen voi aistia haikeuden. Mukavaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
  6. Hei! Epätodellinen tunnelma, tuttua minullekin eläkkeelle jäämisen vaiheilta. Löysin blogisi blogilistalta. Olen itse jäänyt eläkkeelle kuusi ja puoli vuotta sitten ja kirjoitin myös useamman vuoden ajan ensimmäistä blogiani nimellä Kolmas portti. Työelämä jäi, mutta elämä on jatkunut.
    Nuorelta näytät, mutta oletkin nuori eläkeläinen! Toivotan sinulle mielenkiintoista uutta elämänvaihetta!

    VastaaPoista