sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kolme viikkoa

Niin se on; kolme työviikkoa jäljellä. Huh.
Olin kirjoittanut tämän vuoden kalenteriini viime joulukuussa 31.5. 2013 kohdalle: eläkkeelle?

Nyt se sitten tapahtuu. Olen jo kutsunut muutamia vanhoja työkavereita eläkekahville. Suurin osa on itsekin jo eläkkeellä. Mietin jo sitäkin, että mitähän teen sinä viimeisenä työpäivänä. Ei kai sentään TÖITÄ! Istun prinsessana kahvihuoneessamme ja otan vastaan puheita ja lahjoja ja nautin huomiosta. Hehheh.

No niin, hyvin se päivä menee.

Luin ruotsalaisesta naistenlehti Feminasta jutun, jossa haastatellaan aivotutkija Katarina Gospicia.Vaikka aivomme näyttävät samanlaisilta kuin 40.000 vuotta sitten, rakastamme edelleen palkitsemista ja teemme kaikkemme, ettei meitä rangaistaisi.
Hänen mielestään on sääli, ettemme käytä paremmin aivojamme. Kiiruhdamme liikaa paikasta toiseen ja tekemisestä toiseen. Tarkistamme kännykkää 120 kertaa päivässä, lähetämme viestejä sängyssä, vessassa, ratikassa. Stressaamme liikaa voidaksemme paremmin.

Sen, ettei koskaan anna aivojen levätä, täytyy vaikuttaa aivotoimintaan jollain tavalla. Ja uni on ehdottoman välttämätöntä.
Tuoko eläkkeellä olo sitten toisenlaisen ajattelutavan? Opinko keskittymään vain yhteen asiaan ja rauhoittumaan , kun ei tarvitse hosua. Toivottavasti. Hidastaminen ja hidastuminen tulee tietysti iän mukana itsestään selvästi. Vai tuleeko? Jos on koko työikänsä hoitanut asiat aina ajallaan, ja mieluiten vähän etuajassa, osaanko luopua tuosta liiasta tunnollisuudesta ja vain antaa olla ?

Aivojen hyvinvointia  siis pitää pitää yllä; terveellinen ruoka, tarpeeksi liikuntaa ja ihmisten tapaamista. Ja se uni ja löysäily, aivojen nollaus.  Vai tuleeko siitäkin painetta, että osaan olla "oikein" . Uni on ongelma, nukun huonosti ja heräilen . En saa unenpäästä uudelleen kiinni ja alan ajatella ahdistavia juttuja. Siis pelkään ja huolehdin etukäteen! En enää mieti työasioita yöllä. Sitäkin on ollut, varsinkin entisessä työtehtävässäni.
Onneksi nämä viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet rennompia. Minun ei ole tarvinnut jännittää, millä sijalla olen pankkineuvojien (julkisella!)  ranking-listalla, eikä esimies ole antanut ikävää palautetta siitä, että en myy tarpeeksi.

Ehkä tärkein tavoitteeni eläkepäiviksi onkin opetella ottamaan rennosti, antaa asioitten mennä omalla painollaan. Eikä minun tarvitse huolehtia ihan kaikesta. :)

Hyvää toukokuuta kaikille. Vuoden kaunein ja ihanin kuukausi. 

4 kommenttia:

  1. Nimenomaan, sun ei tarvitse huolehtia ihan kaikesta!! <3
    pus! Ja ota nyt kaikki ilo irti viimeisestä kolmesta viikosta työelämässä! :)

    VastaaPoista
  2. Iso muutos edessä mutta varmasti juuri oikealla hetkellä!

    VastaaPoista
  3. Hei Taina

    Toivottavasti jatkat kirjoittamista eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. Veikkaan, että monet naiset - niin vanhemmat kuin nuoremmatkin, lukisivat mielellään ihan arjen asioistasi ja ajatuksistasi. Ja mitä eläkkeelle jäämiseen tulee, monet sanovat, että se on harhaluulo, että olisi jotenkin tylsää ja liikaa aikaa. Olen kuullut monelta eläkkeellä olijalta, että "voi kun saisi hetkeksi hengähtää, koko ajan on jotakin menoa". :)
    Laitahan kuviakin tänne.

    Kiva lukea blogia, jossa kielioppi ja oikeinkirjoitus toimii.

    Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, lisään kuvia, kunhan opin sen. Tytär on osaaja. Hän tulee pitämään minulle kurssia, kun jään eläkkeelle :)
      Kiitos kommentista, yritän olla huolellinen kielenkäyttäjä. Jo koulussa suomenkieli oli lempiaineeni.

      Poista