lauantai 13. huhtikuuta 2013

Mieli virkeänä

Aika rientää; enää 31 työpäivää!
Olen jo monta kertaa pohtinut, millä mielellä sitten viimeisenä työpäivänä menen töihin. Jännittääkö? Aivan varmaan, sellainen jännittäjä kun olen.
Alanko itkeä? Toivottavasti en; riippuu tunnelmasta ja mahdollisista puheista. En kylläkään toivo puheita, mutta ainakin esimieheni sellaisen todennäköisesti pitää. Sehän on maan tapa :)

Tilannetta ehkä helpottaa se, että olen tässä työyhteisössä ollut vasta reilun vuoden. Tosin nytkin on syntynyt jo läheisyyttä työkavereiden kanssa. Siitä olen tietenkin todella iloinen. Väitetään, ettei ihminen vanhempana enää ystävysty. Minun kohdallani se ei päde. Vasta nyt kun tunnen todella itseni ja uskallan olla sellainen kuin olen, saan myös uusia ystäviä. Nuorempana aina ihailin ja matkinkin jotain ihmistä. Hain tyyliäni, tottakai. Mutta nyt varsinkin tämän viimeisen vuoden aikana olen oppinut hyväksymään itseni täysin. Ehkä yltiöpäisesti sanottu, mutta näin se vaan on. Siis koen näin.

Olen myös miettinyt taas tätä keskustelua siitä, miten ihmiset ahdistuvat töissä. Onhan se niinkin, mutta on paljon iloisiakin asioita. Pitkään työuraan mahtuu kaikenlaista. Ehkäpä nykyinen kovin arvosteleva ilmapiiri ruokkii itseään. Kun työpaikalla yksikin purkaa ahdistustaan jatkuvasti, eivät toiset "uskalla" olla tyytyväisiä. Siis tyytyväisiä edes johonkin.
Eihän aina ole ollut tällaisia puristavia myyntitavoitteita, työstä on voinut oikeasti nauttia.Ja voi vielä nytkin!  Asiakastapaamiset ovat tuoneet usein aivan uskomattomia kokemuksia. Asiakaspalvelu on rankkaa työtä, mutta palkitsevaa. Nytkin moni työkaveri sanoo, ettei olisi kestänyt ilman ihania asiakkaita. Se tulee joka kerta esille myös työilmapiirikyselyissä.Samoin työkavereitten tärkeys.
Vaikka olen kokenut jopa yhden pankkiryöstön 70-luvulla, on työpäiviin mahtunut naurua ja iloa ja paljon hienoja keskusteluja. Asiakkaitten kirjo, kokemukset ja tarinat eri ammateista ja omista elämäntilanteista ovat tietysti ainutlaatuisia.



Myöskin ammattiyhditystoiminta toi aikanaan vauhtia elämään. Pidin opintopiiriä ja olin luottamusmiehenä monta vuotta. Isäni sanoikin minulle, että minun olisi pitänyt mennä politiikkaan. Kuka tietää, ehkä vielä eläkepäivinä!

Olen jo käynyt katselemassa Eläkkeellejäämispäivän mekkoa. Aika mukavaa.

Kiva, kun olen saanut tänne kommentteja.
Hei ensi kertaan.